Kråkskär on ensimmäinen paikka missä yövyimme Atollin kanssa.
(Kirjoitan varmasti jatkossakin hieman jälkijunassa blogia, sillä tämä vaatii yllättävän paljon aikaa).
Kråkskär on samalla kaukaisin paikka, missä olen itse käynyt Saaristomerellä . Vähän jännitti, että millaista on olla "niin kaukana". Miten veneessä saa nukuttua ja toimiiko hella kunnolla?
Kråkskär (ja matka sinne) oli kuitenkin kokonaisuudessaan kokemus,
jonka kautta opin ymmärtämään, että miksi veneily on niin hieno
harrastus. Kaikki alkaa kotilaiturista, reittisuunnitelmasta, kassien ja nyssyjen raahaamisesta veneeseen. Keskeistä on myös kapteenin tekemät veneen tankkaukset ja huollot edeltävästi.
Kun lopulta perille pääsee, alkaa jännitys siitä, mihin veneen saa
kiinnitettyä ja miten ylipäänsä koko rantautuminen sujuu (mäsäytin
jalkani kalliolle siten jalkaa särki koko viikonlopun ja mustelma tuli
kahteen varpaaseen).
Tässä kuva pohjoisrannalta, jonne rantauduimme yöksi. Tällä kertaa se oli tuuleton puoli ja siellä nukuimme hyvin! Vieressä purjevene perhe Helsingistä.
Kråkskär on
retkisatama, eli siellä on kiinnityspaikat kalliossa (lounais- ja
pohjoisrannat), saaressa vessa (oli todella siisti), sekä kiva
nuotiopaikka kallioilla. Saarella on itseasiassa myös sauna, joka oli hyvässä kunnossa, mutta ei oikein tiedetty, saako sitä tuosta vaan käyttää.
Saari on hyvin
tunnelmallinen, se johtuu ehkä erityisesti saaressa seisovasta torpasta.
Varsinkin kun myöhään kesäyössä hiipii sen ohi, alkoi mielikuvitus
lentämään toden teolla. Saaressa on asuttu vielä n. 50-60 vuotta sitten.
Mitä sitten teimme saarella? Kävelimme ympäriinsä, perehdyimme torpan historiaan, ihastelimme luontoa, tutustuimme naapuriveneen väkeen.
Tämä on paikka, jonne tulemme vielä varmasti uudestaan <3
Ps. Kaikki meni tosi hyvin, kaikilta osin. Hermotkaan ei mennyt kapteeniin ja toisin päin. Ainakaan siten, ettei seuraava reissu onnistuisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti